Syysapatia

Mielialani on läpi vuoden jokseenkin alakuloinen ja pessimistinen, mutta loppusyksystä se jotenkin konkretisoituu ja halvaannuttaa läpeensä. En ole varma johtuuko se pimeydestä, ehkä pikemminkin pelkästä yleissyksyisyydestä. Syksyyn liittyy ainakin minulla sellainen alitajuinen koulunaloitustrauma, ja se että kaikki tuntuu jotenkin menevän koko ajan huonompaan. Kesä on ohi, kaikki on ohi, ei ole mitään hyvää enää odotettavissa. ”Taas syksy. Tässä sitä taas ollaan. Taas on mennyt vuosi. Taas ollaan palattu lähtöpisteeseen. Tässä ei ole mitään järkeä. Mikään ei koskaan muutu.” ajattelen.

Hullunkurista tässä on se, että kuitenkin tykkään syksyn ja talven kotoiluluonteesta, siitä ettei ole pakko tehdä mitään ja saa hyvällä omallatunnolla kököttää neljän seinän sisällä. Tulee flunssa ja saa olla rauhassa. Ulkona on hiljaista.

Kevät ja kesä sen sijaan ovat inhottavaa suorittamista ja esillä oloa. Aurinko särkee silmiä ja on kuuma.

FullSizeRender2-22
Teehetki blogia kirjoittaessa

Nyt on jo muutamana päivänä tuntunut ihan toivottomalta. Olen halunnut kirjoittaa blogia, mutta siitäkään ei ole tullut aina mitään. Musiikkia sentään olen jaksanut tehdä (joskin alkoholin voimalla).

Kunhan aamut vielä vähän pimenevät lisää, kaivan kaapista kirkasvalolaitteen esiin. Yritän pitää kalenterin mahdollisimman tyhjänä, mutta toisaalta itseni suht kiireisenä perus arkiaskareiden kanssa. Yritän nukkua enemmän ja juoda kahvin sijaan teetä. Syön hedelmiä ja kokkaan syksyisiä pataruokia. Paijaan kissaa.

Pidän kodin siistinä ja herkuttelen sen kauniilla minimalistisilla yksityiskohdilla. Keskityn, katson, asettelen. Vaikka istuisin vain hetkeksi alas kirjoittamaan blogia, varmistan että ympäristö on seesteinen ja kaunis. Niin ajatuksetkin kaunistuvat.

 

1 Comment

  1. Mullakin syksy liittyy koulunalkamisen ajatuksiin. Sillä ei ole merkitystä alkaako koulu vai ei, mutta syksy tuo ne tunteet pintaan. Tosin omat tuntemukseni ovat hyvin erilaisia kun sinun. Minulle syksy liittyy uuden oppimiseen ja kaikkeen uuteen mielenkiintoiseen muutokseen. Rakastan oppimista, joten syksy on hyvin onnellista aikaa.
    Toisaalta oppiminen on rankkaa ja pimeys masentavaa, joten siltä puolelta minuunkin iskee helposti apatia. Mutta syksyllä saakin kääriytyä peiton alle nauttimaan lämmöstä ja imemään itseensä pimeää energia, eikös saakin.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s