Minä, oravanpyöräkaihtaja

Oravanpyöräkarkuri, vapaamatkustaja, vapaaherra, vaiko tuottamaton yhteiskunnan jäsen, naapurikyttääjän unelma, perheen häpeäpilkku? Nyt haluan kirjoittaa, mitä minä elämässäni tällä hetkellä teen, ja miten päädyin tähän.

Ponsi tähän kirjoitukseen tuli, kun rupesin lukemaan kirjaa “Toimistosta travelleriksi – Matkaopas vapaampaan elämään” (www.matkaopasvapauteen.com). Ostin kirjan syntymäpäivälahjaksi ystävälleni, joka on elämänmuutoksen kynnyksellä, tai ainakin utelias kurkistamaan uudesta auenneesta ovesta sisään. Hänellä on mahdollisuus muuttaa ulkomaille puolisonsa työkomennuksen mukana, ja hänellä on ollut mietinnässä mitä sitä tienatakseen tekisi, saati mitä siellä ulkomailla sitten tekisi. Nykyinen uranäkymä ei näytä hänelle houkuttelevalta. Toivon, että lukuhetket tuon kirjan parissa auttavat häntä uskomaan kykyihinsä ja siihen, että ihan oikeasti KYLLÄ, elämässä voi tehdä ihan mitä vaan!

IMG_0068

Mitä minä teen…?

Olen yrittäjäperheestä, eikä kahdeksasta neljään -elämä ole minulle yhtään tuttua. Koko käsitykseni omalla työllä tienaamisesta perustuu siihen, mitä minulla on annettavaa muille, missä minä olen hyvä, mitkä ominaisuuteni ovat rahanarvoisia. Ei niin päin, että mihinköhän sitä pääsisi töihin tienaamaan rahaa. Se mentaliteetti on hätätilanteita varten. Uskon, että työnjälki on aina parempaa, kun työtä tekee koko sydämellään ja henkilökohtaisella panoksella rahanhimon sijaan.

En ole koskaan saanut kuukausipalkkaa. Kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia, ja yritystoimintani on ollut kausittaista ja pikkusilppua. Olen myynyt, siivonnut, roudannut, järkännyt, kitkenyt, kokannut, tarjoillut, mopannut, luetteloinut, mapittanut, googlannut, palellut, hikoillut, kököttänyt, ravannut… Olen siis ”paskaduunin” tekijä, tosin minulle työ ei ole koskaan sen nimistä, vaan kivaa hommaa jonka tekisin muutenkin pelkästä ilosta, ja siitä vieläpä maksetaan! Paras palkka työlleni on kiitos ja lupa olla ylpeä pienestä tai isosta hyvin tehdystä työstä. Olen tottunut siihen, että tuloja tulee monista pienistä lähteistä, viitseliäisyys ja joustavuus palkitaan, bisnekset syntyy pienistä ideoista, tilaisuuksiin kannattaa tarttua. En koe sitä epävarmuutena, vaan vapautena.

En siis ole tarkalleen ottaen oravanpyöräkarkuri, koska en koskaan sinne joutunutkaan. Oravanpyöräkaihtaja siis? Olin kyllä lähellä sitä ovea, ja silloin kaikki menikin pahan kerran pieleen ja sairastuin hermoromahdukseen. Voin kertoa siitä ehkä joskus tarkemmin, mutta lyhykäisyydessään minulla meni sormi suuhun ”yliopistouralla”, nuoruudesta asti vaivanneet mielenterveysongelmat räjähtivät käsiin, en tiennyt mitä tehdä ja elämänilo katosi yhdessä päivässä. Minusta piti tulla tutkija tai keksijä, mutta minusta tulikin elämänsä hukkaan heittävä mato.

Sairasloman ja kohtalon onnekkaiden oikkujen myötä tokenin, ja sain elämänlangat takaisin käsiini. Ryhdyin yrittäjäksi alalle, jonka tunsin kuin omat taskuni kesätöiden myötä. Ihanaa ja kamalaa yrittäjänelämää muutaman vuoden ajan. Viime vuonna jäin taas ”tyhjän päälle”, kun päätin lopettaa yritykseni kun mielenterveys alkoi taas reistailla, ja keksiä vaihteeksi jotain muuta. Tällä kertaa se ei tuntunut yhtään niin pahalta, eikä hermoromahdusta tullut. Eihän se ole tyhjän päällä olemista, kun on kaikki ovet avoinna ja elämässä voi tehdä mitä vain!

Jälleen kohtalo ja kontaktit ohjasivat minua eteenpäin. Nykyisin olen kevytyrittäjä. Pääasialliset tuloni tulevat ihan rehellisestä siivoustyöstä, jota saan tehdä oman aikatauluni ja jaksamiseni mukaan. Lisäksi hoidan palkatta talon pieniä juoksevia asioita, autan muita töissään, ohjaan työpariani, sovin hänelle työkeikkoja ja hoidan asiakkaiden kanssa viestinnät ja laskutuksen. Olen myös osakkaana eräässä pienessä putiikissa, ja sielläkin riittää kivoja palkallisia ja palkattomia hommia. Teen töitä suunnilleen 2-4 päivää viikossa.

Pidän tätä hengähdystaukomaisena välivaiheena, sillä tiedän, että minussa on potentiaalia muuhunkin. Ei kyllä haittaa, vaikka potentiaalini jäisikin töissä hyödyntämättä, saan aivoille virikettä ja tilaisuuden hyödyntää ja kehittää taitojani kotitöissä ja harrastuksissa ihan yhtä hyvin.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään oikeaa tavoitetta elämään tai unelmia. En tiedä puuttuuko aivoistani joku sen salliva palanen, vai olenko ymmärtänyt sen käsitteen väärin. Minä vain teen mikä on kivaa, tai vaikuttaa sellaiselta mistä voisi tulla jotain kivaa. Aika on ainoa, mitä elämässä on, ja vapaus käyttää sitä miten haluaa, on tärkeää. (Ja koska tämä aika maanpäällä on rajallinen, pidän toisten ajan haaskaajia, jahkaajia, myöhästelijöitä ja pompottelijoita pahimpina rikollisina).

En voi sanoa, etteikö olisi mahdollista, että joskus joudun tai vapaaehtoisesti hyppään siihen kuuluisaan oravanpyörään. Tai ehkä sitä ei tiedä kuin vasta sitten, kun se alkaa tuntua siltä. Niin kauan kun ei ole pakko, tai selkeää unelmaa ja suunnitelmaa jota sellainen palvelee, niin minulla kelpaa nuukailu, minimalistinen elämäntyyli ja vapaus. Ainahan täältä kuitenkin pääsee pois, tavalla tai toisella.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s