Hiiliteräspannut

Ostin tänään hullareilta keittiön varustukseeni uuden hiiliteräspannun. Kyseessä on DeBuyer-merkin ”maalaispannu”, joka käy siis wokkaamiseen ja kaikenlaiseen kasvisten pyöräyttelevään paistamiseen. Kyllä tässä soosinkin keittää, miksipä ei. Katselin pannua haikeana jo viime keväänä, ja onneksi en silloin vielä ostanut kun nyt bongasin sen tarjoushintaan!

Minulla oli jo entuudestaan saman merkin pihvipannu. Ostin sen, kun minulla oli vain teflonpannuja, ja halusin kunnon pannun, jota uskaltaa kuumentaa. Valurautapannua harkitsin, mutta kun tutustuin hiiliteräspannujen ominaisuuksiin niin tykästyin sitten siihen valuraudan sijaan. No, pihvejä ei ole tässä taloudessa kuitenkaan paljoa paisteltu, mutta kunhan raaskin heivata vanhat teflonpannut pois niin johan pannulle on käyttöä.

Hiiliteräspannuja käytetään ihan samalla tavalla kuin valurautapannujakin, ne vain ovat vähän (huom. vain vähän) kevyempiä ja sirompia. Hiiliteräspannulle tehdään samalla lailla rasvapoltto, eikä niitäkään saa/tarvitse pestä astianpesuaineella. Kuuma vesi ja harja riittää. Rasva muodostaa pannun pintaan tarttumattoman pinnan, ja siksi pannu vain paranee käytössä. Mitä enemmän pannua käyttää, ja mitä huolellisemmin sitä hoitaa ja säilyttää, sitä paremmaksi pannuksi se muuttuu ajan myötä.

Itselläni on vielä vähän harjaantumisen varaa näiden hoidossa, mm. rasvapoltto tuntuu vieläkin joltain mustalta magialta, ja pelkään tekeväni jotain väärin. Kyllä tämä tästä, ja aiemmin käyttöön ottamaani pihvipannuun olen jo saanut tarttumatonta pintaa muodostettua, eli ei tämä ihan huijuuta ole. Olen käyttänyt rasvapolttoon vain ruokaöljyä – tiedän, että silavalla varmaan tulisi kerralla parempi lopputulos.

Hoito-ohjeissa mitä olen löytänyt ja mitä näiden pannujenkin mukana aina tulee, on vähän variaatioita, mutta pääperiaate on sama. Ohuelti levitetyn rasvan annetaan palaa kiinni pannuun. Koska olen pelokas ihminen, olen lopettanut kuumentamisen aina kun savua on noussut jonkun aikaa. Jotkut ohjeet sanovat, että savun voi antaa nousta ja vasta kun sitä ei enää nouse, niin voi lopettaa. Pelkään rasvapaloa, niin olen tehnyt rasvapolttoa mielummin muutaman kerran pikkusysäyksillä. Vahdin pannua silmä haukkana ja annan pannun jäähtyä kertojen välissä ennenkuin työnnän öljyistä talouspaperia sinne, ja ulottuvilla on aina iso kattilan kansi ja tietenkin se sammutuspeite myös.

Päivitys myöhemmin: kokeilin rasvapolttoa uunissa ja se toimi erinomaisesti. Non-stick-pintaa sai tällä tavalla tehtyä myös pannun laitoihin. Liedellä ne olisi varmaan saanut tehtyä kun kallistelisi pannua, mutta aikalailla siinä saisi taiteilla kuuman kaasuliekin ja kuuman painavan pannun kanssa. Sivelin kuivaan ja puhtaaseen pannuun rypsiöljyä ja laitoin 200-asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi (kunnes alkoi haista rasva/”popcorn”) ja annoin sitten jäähtyä uunissa.

 

IMG_7341
Ensimmäinen rasvapoltto työnalla ja öljyiset sormenjälkeni

Hiiliteräspannussa on minusta hyvää valurautaan verrattuna se, että siitä näkee tällainen mistään mitään tietämätönkin sen rasvapolton lopputuloksen. Valuraudan pikimustaa karheaa pintaa tuijotellessani jään aina miettimään, että onnistuikohan se nyt vai ei.

Aion luopua teflonastioista sitä mukaa kun niiden pinnoite kuluu. Ei vaan enää käy järkeen, että miksi heittää roskiin muutaman vuoden välein uusia paistinpannuja pelkän kuluneen pinnoitteen takia, kun voisi vain käyttää näitä ikuisesti kestäviä hiiliteräs- ja valurautapannuja.

DeBuyerin pannut on siitäkin kivoja, että ne myydään zero waste-intoilijalle miellyttävästi paperipussikääreessä 🙂 Pannuissa on hyllyaikaa varten tehtaalla laitettu mehiläisvahakerros päälle estämään ruostumista. Se pestään pois kotona ennen kuin pannu otetaan käyttöön ja ennen rasvapolttoa.

Valurautaa löytyy blinipannun, ja kahden (kohta kolmen, kun yksi tulee takaisin lainasta, ääk) padan muodossa. Ihan liikaa paistoastioita! Mutkun! Kyllä sieltä karsiutuu pois ne kaikki teflonit pikku hiljaa, lupaan.

IMG_7344
Taustalla uusi pannu kahden lyhyen rasvapolton jälkeen, etualalla vanhempi pihvipannu. Kummassakaan ei siis vielä ole täydellistä pintaa tullut, kun en ole uskaltanut reunoja myöten poltella rasvaa! Mutta rasvapolttoa tapahtuu pannussa aina kun siinä kuumentaa öljyä, eli myös joka kerta kun siinä jotain paistaa. Paljaaseen pintaan siis vain tarttuu ruoka helpommin kiinni, ei se vaarallista ole. Hiljaa hyvä tulee.
IMG_7346
Testi alkakoon.
IMG_7347
Yhtään kasviksia ei palanut kiinni pannuun, mutta vähän karstaa jäi. Kuvassa vasemmassa reunassa mustaa kökköä. Se lähti pois kaapimalla kuuman veden kiehuessa päällä.
IMG_7352
Karstan poiston myötä lähti näköjään myös ”pinnoitetta”, joten seuraavalla kerralla kun käytän pannua niin teen tuolle kohdalle vielä rasvapolton uudestaan. Ihmettelin miten se nyt sillälailla kaapimalla lähti siitä yhdestä kohtaa irti, enkä keksinyt muuta kuin että siihen oli jäänyt sitä mehiläisvahaa alle ja siksi lähti pois. Muualta ei lähtenyt. Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s