Haluan pois, jotta voin elää

Minulla on tällä hetkellä taas meneillään pakokauhuepisodi maailmankaikkeuden kanssa. Työ ja sosiaalinen elämä kuormittavat minua ihan liikaa, mitä kompensoin ainoalla tavalla mitä osaan: muutaman äkäisen älähdyksen jälkeen hiljenen, katoan ja lakkaan olemasta. Haluan kaiken pois ympäriltäni, ja haluan pois elämästäni, jotta voin elää. Paradoksaalista.

Minulla oli jäljellä Facebookissa vielä työprofiili, mutta nyt poistin sen.

Poistin LinkedInin, se oli helppoa sillä en edes ehtinyt oppia edes käyttämään sitä. Ihmeellinen hype-mahtavuutta -mesta.

Hetken mielijohteessa tilasin iFolorilta pari kuvakirjaa tärkeistä kuvista, jotta voisin poistaa Instagramin. En ehtinyt edes etsiä alennuskoodeja, siinä tuuman tuiskeessa vaan halusin asian hoidetuksi.

Minulla on näissä toinenkin taka-ajatus kuin vaan nettiriippuvuuden ikeestä pääseminen: haluan jättää taakseni ikivanhat tuttavat. Minun mieltäni rassaa ajatus, että ihmiset joiden kanssa en ole enää missään tekemisissä, seuraavat kuulumisiani. Jos edes seuraavat, mistäs minä tiedän. Jotenkin vain haluaisin täydellisesti kontrolloida mitä itsestäni jaan neljän seinän ulkopuolelle.

Nykyelämä on varmaan aika monella niin digitaalista, että unohdamme olevamme hengittäviä eläviä olentoja. Meillä on ruumis jota pitäisi ravita ja pitää kunnossa, lemmikkieläimiä joita pitäisi leikittää. Koti ja luonto ulkona, jossa pitäisi ELÄÄ eikä sijaita kuten kartta-appin paikannustoiminto näyttää.

Tässäpä nopeasti kirjoitettu hajatelma pakkolepopäivältä, jota tänään vietän aivan hirveän viikonlopun jäljiltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s