Minä olen downshiftaaja

Wikipedia kertoo:

Downshifting eli downshiftaus tai leppoistaminen[1] tai elämän kohtuullistaminen[2] on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus ja elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.[1] Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan.

Mietin tässä juuri downshiftauksen etymologiaa. Tuleekohan se siitä, kun autoa ajaessa vaihdetaan (shift) pienemmälle vaihteelle kun ei enää haluta ajaa niin kovaa? Näin ajatellen taidan olla downshiftaajan seuraava kehitysvaihe eli jarruttaja. Tai ehkä koko autoni jo sanonut kaput, ja jatkan matkaa kontaten – ja vastavirtaan.

Tänä vuonna olen viettänyt sellaista sapattivapaata, että talouteni on koko ajan miinussuunnassa. Välillä tienaan vähän rahaa, mutta siitä huolimatta koko ajan säästöt hupenevat. Teen tällä hetkellä keikkatöitä kevytyrittäjänä, joista tienaan nettona n. 200–250 euroa kuukaudessa. Asuin- ja elinkuluni ovat n. 400 euroa kuukaudessa, eli teen laskennallista tappiota 150–200 euroa joka kuukausi. Ja enemmän, jos ostan jotain.

200 euroa kuukaudessa on kyllä pieni hinta siitä, miten mahtavaa ja elämänmakuista arkea olen saanut elää poissa työelämän ikeestä. Olen hyvin onnekas, kun voin valita näin. Olen onnekas, kun elämänvalinnat ovat vain järjestelykysymyksiä.

Näin eläen minä olen tainnut löytää elämän tarkoituksen!

Elämän tarkoitusta, tai kivalta tuntuvaa sisältöä, saa muiden (ihmisten tai minkä vaan elollisen, tai maapallon) auttamisesta. Siitä, että tuntee olevansa tärkeä. Omassa elinpiirissäni olen nähnyt valtavan tyhjiön siinä, missä ennen vanhaan olivat mummot ja vaarit, siskontytöt ja lintuja puistoissa ruokkivat kököttäjät. Ne, joilla on aikaa auttaa ihan tavallisen arjen keskellä. Pyyteettömästi ja joustavasti.

Voitko tulla auttamaan minua siivoamaan vintin? Voin.

Mentäisiinkö huomenna sienestämään? Mennään vaan.

Sopiiko videopuhelu kohta? Sopii.

Et arvaa mitä viikonloppuna tapahtui…! Kerro vaan.

Kylläpä tämä puisto on roskainen, miten ihmiset kehtaa roskata. Minäpä kerään roskat.

Kaikki ovat niin kiireisiä nykyään, että kyllä meitä kiireettömiä tarvitaan suuresti.

Voin näin eläessäni samalla näyttää esimerkkiä muille, joilla ehkä olisi varaa pitää jonkin aikaa sapattivapaata. On niin helppo unohtaa, että elämässä voi tienata rahan sijaan myös tarkoitusta. Miksikähän sitä kutsuisi… elinpisteitä? Papukaijamerkkejä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s