Vihamielisyys vaunuttomia kohtaan

Ystävät, malttakaa kanssani. Kirjoitan taas vauvakuplasta käsin aiheesta, joka taas on minulla mielenpäällä. Tarkoitukseni on palata hyvän sään aikana muihin minimalismiaiheisiin!

Mieltäni kiusaa taas tämä vaunuttomuus. Tarkemmin ottaen muiden ihmisten kummallinen, kaksijakoinen suhtautuminen asiaan. Kun toisaalta saan yllättäviä ihasteluja ja kehuja kantorepun kanssa liikkuessa, niin toisaalla joku suorastaan moittii vaunuttomuutta. 

Kehujat ja ihastelijat ovat yleensä vanhempaa väkeä. Minut saatetaan keskellä katua pysäyttää tervehdykseen: “Voi, mikä ihana siellä… Niin on hyvä paikka olla. Tuo se on paras paikka vauvalle. Silloin kun minä olin nuori….|jne]” . Näitä on tullut niin monta! Olen siis itsekin samaa mieltä heidän kanssaan, että vauvalla on kantorepussa tosi hyvä olla, ja kantaminen on minulle luonnollinen tapa liikkua vauvan kanssa. 

Vaunuttomuutta suoraan tai rivien välistä moittivat ovat sitten yleensä – yllätys, yllätys – toisia äitejä. Vaikka kuinka kerron mielestäni hyvin ymmärrettävät perusteluni meidän vaunuttomuudelle, vastakommenttina saan vähintään rivien välissä luettavaa paheksuntaa. Aivan samalla tavalla käsittämätöntä vihamielisyyttä, kuin mistä kirjoitin aiemmin pohdiskelussani vihamielisyydestä ahtaasti asuvia kohtaan. Onko niin, että juuri äidit haluavat pitää yllä tietynlaista vanhemmuuden kulttuuria, jossa tietyt asiat ovat normaaleja ja hyväksyttäviä, ja vastavirtaan kulkevat ovat uhka (MILLE?!). Tämä taitaa olla sitä momshamingia. 

Samanlaista kommentointia olen havainnut esimerkiksi taaperoimetyksestä. Asia, jolla ei tietääkseni ole mitään haittavaikutuksia äidille eikä taaperolle, on joidenkin mielestä vastenmielistä ja väärää. Ja se tuodaan ilmi suureen ääneen sen sijaan, että voisi vain todeta perheiden olevan erilaisia. Sille taaperoimettävälle perheelle se toiminta on varmasti hyödyllistä ja hyväksi, eiväthän he muuten niin toimisi. Ei siitä ole pitkä aika, kun julki-imettämistäkin kummasteltiin samaan tapaan. Nykyään siihen suhtautuminen on ihanan neutraalia: sinä teet niinkuin sinulle sopii.

Vaunuton elämä on meille, tässä elämäntilanteessamme ja näissä semiekohippiminimalisikutsumuksissamme hyödyllistä ja hyväksi. Me emme mitenkään tahallamme tee elämästämme vaikeaa tai kiusaa itseämme tai vauvaamme asialla. Jos asuisimme vaunuystävällisessä talossa ja harrastaisimme kävelyjä esteettömillä teillä,  meillä olisi melko varmasti vaunut! 

Sama minimalistin sanoin: life first, things second. Valitsemme välineitä, joilla voimme elää elämäämme, emmekä muuta elämäämme sopeutuaksemme välineiden tarpeisiin. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s