Kuten viimeksi (siitä on jo melkein 9kk aikaa) kirjoitin, elämä on muuttunut perinpohjin erilaiseksi. Harrastan edelleen minimalismia, hieman erilaisella mausteella vain. Olemme muuttaneet isoon vanhaan huvilaan, joka on kaikkea muuta kuin minimalistinen. Täällä on koristeelliset kakluunit, räikeitä värikkäitä yksityiskohtia siellä täällä ja paljon tavaraa esillä koska säilytystiloja ei ole. Ennenvanhaan niitä ei tarvittu, kun mitään ylimääräistä ei ollut. Ei nytkään esillä ole mitään turhaa, en vain ole tottunut näkemään niitä koko ajan. Samat tavarat minimalistisesn 36-neliön kaapeista ovat täällä 100-neliössä esillä, niin tuntuu kuin tavaraa olisi hirveästi.
Arjesta on tullut kiireistä. Talven aikana olemme lämmittäneet taloa puilla, kolmea uunia joka päivä. Odotamme toista lasta syntyväksi kevään lopussa. Puutarha odottaa laittajaa, istutukset ja kasvimaa. Vanhassa talossa riittää remontoitavaa. Elämäntäyteistä arkea siis tiedossa.
Olen jatkanut opiskeluja, ja kohta ne taas jäävät tauolle. Kaikki tuntuu sujuvan. Huolet ja murheet, joita niitäkin on, jäävät arjen jalkoihin. Ei ehdi murehtia! Olen kiitollinen siitä, että saan murehtia vain tästä päivästä.
Cityminimalisti 