Mekkofarssi

Minä epäonnistuin! Minä lankesin! Minä kompuroin ja kaaduin rähmälleni!

Minut on kutsuttu hääjuhliin ensi kuussa, ja tarvitsen sinne tietenkin juhlavaatteet. Sellaisia minulla ei hyperminimalistisessa vaatekaapissani ole, koska enhän minä käy missään juhlissa.

OK, käynpä kiertelemässä kirppiksiä kyllä sieltä löytyy joku kaapu jossa kelpaa olla yhden päivän. Niin löytyykin, ensin yksi ja sitten vielä toisiin aatoksiin tultuani toinen täysin erilainen. Kun kirppiksille ei voi palauttaakaan. Molemmat maksoivat 14 euroa, eli 28 euroa meni. Ei paha sinänsä. Aikaa tosin kului varmaan yhteensä 15 tuntia kierrellessä, kaarrellessa, sovittaessa ja samalla epätoivoisesti nettikauppoja selatessa pitkin kevättä.

Sovitan mekkoja vielä kerran kotona. Mekot on ihan kivoja, pitää kyllä vetää mahaa sisään. Kaivan kaapista ainoat korkokenkäni ja laitan ne jalkaan. Kaivan esiin peilin, jonka dyykkasin taloyhtiön roskiksilta, jotta näkisin itseni kokonaan.

Ihan OK lookki – jollekulle muulle!

Kaduin molempia ostoksiani ja sitä kaikkea aikaa ja vaivaa jota olin käyttänyt.

Menin katsomaan yhdestä nettikaupasta yhtä TÄYDELLISTÄ pellavamekkoa, jota olin himoinnut koko kevään mutta luulin että löytäisin keinon välttää sen ostamisen. Näes, kun se on laadukas ja eettisesti valmistettu, se maksaakin vähän enemmän kuin 14 euroa.

Nyt se oli alennuksessa.

Klik!

Ostettu.

Olisimpa tajunnut sen aiemmin. Minä aina toitotan kaikille, ja itselleni, että älä osta jos se ei ole täydellinen. Ja silti minä mokasin.

Tämän farssin opetus ei siis ole tuo, koska senhän minä jo tiedän.

Opetus on sen sijaan tämä: kuuntele itseäsi.

Jep jep….